Hovinarri.

”Sen (hyvä tarina) tulisi olla hyvin runollinen ja hyvin sekava, niinkuin hyvä taide aina on, sillä taitava tarinankertoja herättää aina pöyristyttävillä virheillään paljon enemmän huomiota kuin rehellinen tylsimys.” Lause on suora lainaus erään kirjan sivulta 424.
Mutta mikä on otsikossa mainittu hovinarri?

Teksteissäni en tue ajatuksia lähdeviitteillä, vaan vetelen niitä takataskusta. Tälläkertaa yritin kyllä löytää hovinarrista ja sen merkityksestä hiukan lähdeviitteitä ja pohjatietoa, mutta sellaista en juuri löytänyt.
Niinpä tämänkin tekstin heittelen takataskusta täysin perstuntumalta.
Mutta alkuun kuuluu puolustuspuhe ja hento varoitus.

Vaikka olenkin vain tallirenki ja maalaispoika, niin toisinaan ajatuksissa saattaa hiukan olla evidenssiä puolikkaaksi. Ja sana ”evidenssi” on vain poimittu ilahduttamaan älykköjä, sillä itsekin olen joskus pyhäiltana juonut kahvia mokkakupista.
Mutta mutta, vaikka osakseni olen kokenut käsillä tekemisen ja paskan lapioimisen, on lukeminen ollut myös mieluisa harrastus. Ja niinpä voin nostaa sulan hattuuni ja kertoa että joskus alakoulun viidennellä luokalla lukaisin Waltarin Ihmiskunnan viholliset, ymmärtämättä siitä yhtään mitään. Mutta joku pakkomielle oli silti se lukea.
Tuota ennen olin jo vuosikausia tykännyt lukea ties mitä uutisia.
Se siitä evidenssistä. Tänä päivänä seuraan lähinnä uutisia johannatukiaisista.

Minusta maailma on muuttunut, tai ehkä olen itse jäänyt menneisyyteen? Minä arvostan historiaa ja koen että vain ymmärtämällä menneisyyttä, voi ymmärtää tätä päivää. Ymmärtämällä hiukan psykologiaa, voi ymmärtää hiukan ihmistä ja itseä.
Mutta kokonaiskuvan tarpeellisuus on minusta monelta unohtunut. Tiedosta on tullut vain pyhäillan snoppailu tavaraa, mutta sen ymmärrys on toisarvoista.
Minä olen oikeassa, sinä väärässä! Näillä sanoilla ihmiskunta käy taistoon individualismin näyttämöllä. Haha, ja taas olen poiminut sulan hattuuni hienosta sanasta!

Aikanaan rahvas oli enemmistönä ja kuninkaat ja hoviherrat hovineiteineen ja hännystelijöineen valtaapitävänä vähemmistönä. Nykyään on toisin. Jokaisesta pyritään rakentamaan hoviherraa ja jokainen tarvitsee muutaman hännystelijän apupojakseen, mutta hovinarrit ovat unohtuneet.

Jos aikanaan Rooman keisarilla oli vaunuissaan henkilö joka jupisi korvaan lausetta ”Sinä olet vain ihminen!”, niin myös synkällä keskiajalla hovissa toimi Hovinarri.
Ja hovinarrilla oli oikeus sanoa!
Hovinarrin tehtävä oli toki ilveillä ja hauskuuttaa, mutta hänen tehtäviinsä kuului myös arvostella hovia ja hännystelijöitä. Muistuttaa että kaikki me olemme vain erehtyväisiä ihmisiä. Hän ei ollut uhka kuninkaalle, eikä hänellä ollut miekkaa kuningasta vastaan.

Mutta sellaisen tarpeellisuus on unohtunut.
Jokainen haluaa olla vähintään hoviherra, keräten joukon hännystelijöitä ympärilleen, mutta hovinarreja ei suvaita. Miksi?
Minä väitän, ettei kenestäkään nahjuksesta kasva hoviherraa, eikä edes kunnon hännystelijää, ilman että hän uskaltaa sallia hovinarria rinnalleen.
Kritiikki ja itsekritiikki on tarpeellisia ominaisuuksia. Vaikka peiliä mielellään jokainen tuijottaakin, niin sen tarpeellisuutta hymistellään. Ja vain siksi että peilin merkitys, eli sen kaksisuuntainen tarkoitus on ymmärretty väärin. Peili, josta me näemme itsemme, on tarpeellinen. Sieltä on hyvä myös katsoa omia ajatuksia ja arvoja kriittisesti. Vasta silloin omat arvot ja ajatukset pukevat meille vaatteet, joita voimme esitellä hovissamme.

Siksi minä olen vetänyt puisen miekkani esiin ja toisinaan käyn Sancho Panzana, Don Quijoten rinnalla kohti tuulimyllyjä. Ja aina hymyssä suin.
Mutta vielä on maailmassa hoveja, joita kohti ei sovi käydä edes puisella miekalla. Vielä on paikkoja joissa hovinarreja ei suvaita, vaan hovinarri on ensimmäinen jolta kaula katkaistaan. Ja maailma on täynnä hoviherroja ja hovineitoja hännystelijöineen, mutta he vieroksuvat hovinarreja.

Siksi hovinarri on tänäpäivänä tarpeellisempi kuin koskaan.
Ryhtykää siis hovinarreiksi, sellaisista on tänäpäivänä(koska hoviherroja ja hännystelijöitä paljon) pulaa!
Tai ryhtykää rahvaaksi ja kutokaa vaikka sukkia, mutta älkäät ottako kaikkea aivan tosissaan ja luulko että hovinarreilla olisi keppihevosta kummempaa ratsukseen. Ikävä että niitä keppihevosia käyttää usein jo koko hovi hännystelijöineen.
Siksi rahvaalle, joka mieluummin kutoo sukkia ja leikkii hiekkalaatikolla, avautuu tilaa asettua joskus hovinarriksikin. Ilman että siihen tarvitsee minkäänlaista evidenssiä. Senkun vetelee asioita takataskusta, niin johan on helppoa rikkoa pyhäillan mokkakuppeja.

Joku kuva piti löytää ja löytyihän se. Arvostettu (niin väitetään) talouslehti julkaisi todella osuvan kuvan. Samanlaista satiirin rohkeutta soisin kotimaankin lehtiin, mutta tuo osa on jätetty yksin pilakuvien piirtäjille. Minä repäisen nyt tuon kuvan asiayhteydestään ja osoitan sen jokaiselle hoviherralle ja hännystelijälle! Ole hyvä! ;)
Rahvaalla on lupa joskus nauraa.