Niin, hyvät asiakkaat. Tehän tiedätte kuinka hyvä kakku valmistuu.
Kaikki alkaa jo aamusella, ennenkuin aurinko nousee. Silloin leipuri avaa silmänsä, haukottelee viimeisen väsymyksensä ulos ja huuhtoo silmänsä raikkaalla vedellä.
Siitä alkaa päivä, joka kulkee erilaisten reseptien, jauhojen ja ainesosien kautta kohti kaunista lasista vitriiniä. Siihen hetkeen jossa kakku ja sinä tapaatte. Juuri sillä hetkellä te teette arvion kakusta. Ja tuo arvionne pohjaa niihin kauniisiin kynttilöihin ja kermavaahtoon.
Mutta, hyvät asiakkaat. Tehän tiedätte että se on valetta. Nimittäin juuri sillä hetkellä kun avaatte suunne asettaen sinne lusikallisen kakkua, toteatte ettei kermavaahdolla tai kynttilöillä ole paljoakaan merkitystä. Te tiedätte totuuden.
Mutta tiedättekö erään mielenkiintoisen jutun?
Syvyyspsykologit ovat lopulta havainneet että jauhoja ja sokeria on turha lisätä jälkeenpäin. Kun kermavaahto on päällä, on reseptiä vaikea muuttaa. Siispä on tärkeää kiinnittää katse sinne aamuhämärään, ja pestä silmänsä paremmin, kuin asettaa kauniita kynttilöitä.
Pese siis nyt silmäsi ja avaa korvasi ja kuuntele alkeellinen resepti.
Lapsuus on elämän tärkein vaihe. Syvyyspsykologia on siis havainnut että oikeastaan kaikki mitä opimme tapahtuu lapsuudessa. Loppu on vain kynttilöitä ja kermavaahtoa.
Ja teille, jotka peräätte hyvää lastenkasvatusta, kerron pienen salaisuuden. Lasta ei oikeastaan tarvitse kasvattaa. Lapsenne on perin hyvä, ellei jopa loistava oppimaan ja kopioimaan erilaisia toimintatapoja.
Ja te voitte tehdä helpon kokeen. Asettakaa maitopurkki pöydänkulmalle. Tönäiskää muka vahingossa tuo maitopurkki lattialle.
Kun tapahtuu jotakin yllättävää, ihmisen vaistot ja selkäytimessä oleva toimintakaava asettuvat tietoisuuden edelle. Ihminen ei toimi enään tietoisesti, vaan opittujen vaistojen avulla. Reaktionopeus on valtava.
Noh, nyt kun tuo maitopurkki putoaa kohti lattiaa, on sinulla muutama sekunti toiminta-aikaa. Nyt mitataan oma reaktionopeutesi, jonka lapsesi kopio.
Ennenkuin tuo kaikki maito on valunut lattialle, karjaiskaa täysillä VI@#%#”!. Syöksykää lähimmän tuolin luokse, sylkekää sen päälle ja syyttäkää sitä kaikesta mistä vain voitte jotakin syyttää.
Toistakaa sama mahdollisimman monta kertaa.
Ja kas, tästä seuraa varsin mielenkiintoista!
Jo melko pian voitte huvittuneena seurata kuinka muutaman vuoden ikäinen taapero, kaataessaan maitolasinsa tai potkaistessaan varpaansa kiveen toimii valtavalla reaktionopeudella. Aluksi se huutaa VI@#%#”! Sitten se luo hyvin nopeassa tahdissa silmäyksen lähistöllä oleviin tuoleihin ja säntää sinne sylkemään ja syyttämään tuota tuolia. Ja kyllä, aivan kaikesta mitä se ikinä voi keksiäkään.
Se on hassua ja todella hauskaa! Kokeilkaa ihmeessä!
No, kaikkeen ei aina kerkiä kiireessä paneutua, ja luonto on usein julma. Niinpä tuon toimintakaavan epäonnistumisen todennäköisyyden minimoimiseksi, luonto on päättänyt hajauttaa oppimisen.
Ihminen on hassu laumaeläin ja laumasielu. Siispä se kopio tapansa laumasta. Sinulle jää vain ratkaisu ulkoistatko toimintatapojen opettelun päiväkodille, Hollywoodiin, HabboHotelliin tai jollekin muulle mielenkiintoiselle taholle.
Tärkeää on kuitenkin muistaa että ihminen oppii sosiaaliset taitonsa laumassa. Siksi sen on saatava elää laumassa, ei nurkassa.
Mutta samoin on tärkeää muistaa, että aina mennään helpoimman kaavan kautta. Tuon lauman suhteiden on oltava vakaita. Muutoin ihminen valitsee sen helpoimman tavan menestyä. Eli kuka on vahvin, se voittaa!
Jos nuo sosiaaliset suhteet toimivat kohtalaisen stabiileina ja turvallisina, säilyy ihmisen uteliaisuus ja ennakkoluuloton empaattisuus.
Jos sosiaaliset suhteet ovat rikkinäiset ja epävakaat, ja aina ilmassa leijuu uhka, ottaa ihminen selkäytimessä ja perimässä olevan varasuunnitelman käyttöön: Vain vahvin voittaa!
Niinpä jos tahdotte lapsistanne menestyjiä on toimintakaava helppo. Syöttäkää lapsillenne steroideja, jotta hänestä kasvaa vahva. Erotkaa, riidelkää, kiukutelkaa! Kyllä se pärjää, kunhan ette unohda niitä anabolisia steroideja!
Jos haluatte edeteä vaikeamman kaavan kautta ja olette sitä mieltä ettei kynttilät ja kermavaahto ole lopulta kovinkaan tärkeää, edetkää toisella tapaa.
Aluksi te joudutte pesemään silmänne ja katsomaan itseänne peilistä. Joudutte tarkastelemaan kriittisesti omaa toimintakaavanne ja tekemään valintanne sen mukaan mikä on teille tärkeää.
Siitä riippuu oppiiko lapsenne sanomaan VI@#%#”!, vai pyyhkimään sotkunsa sylkemättä nurkkiin.
Se alkaa hyväksynnän, rakkauden ja selkeiden rajojen kautta.
Joskus leipurilla ovat tarvikkeet olleet vähissä. Tänään sillä on kaikki.
Mutta tänään ei ole enään merkitystä niillä. Miksi?
Miksi vain kynttilät ja kermavaahto ratkaisevat jotakin?
Tänään kaikella on hinta, mutta millään ei mitään arvoa!
Kiitos, kun jaksoitte lukea loppuun. Nyt saa sylkeäkin, ja kertoa omasta lapsuudestaan ja elämästään oikein luvan kanssa.
Minä seuraan mielenkiinnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti